Oli kesäloman toinen päivä tallilla. Koko porukka istui uupuneena satulahuoneessa. Hevoset olivat ulkona ja karsinat siivottuina. Ainakin osa porukasta saattoi olla ylpeitä itsestään. Anttonille ja Natalialle ei hirveästi herunut myötätuntoa - olivathan he leikkineet koko siivoamisen ajan heinäladossa. Mun täytyi myöntää, että ärsytti, vaikka Natalia olikin ystäväni. Ei ollut reilua, että toiset laiskottelivat muiden paiskoessa töitä.
- Vihdoin ohi, virnisti Antton ja oli pyyhkäisevinään hikeä otsaltaan. Vieressä istuva Natalia sai hihityskohtauksen.
- Hehheh, olipas hauska juttu, sanoin hieman sarkastisesti.
- Älä nyt Laurin viiti olla tylsä, Natalia yritti.
- Olisi ollut paljon aiemmin ohi, jos olisitte viitsineet vaivata itseänne, Saana totesi nyrpeästi.
- Niimpä, Saana puhuu asiaa! Venni ilmaisi. Ratsastustunnin olisi määrä alkaa puolen tunnin kuluttua. Samassa ovi kävi. Porukka käänsi katseensa toiveikkaana, tulisikohan Anita jo jakamaan hevoset. Ovesta astui kuitenkin sisään ruskeahiuksinen tyttö.
- Moi, Ana huikkasi reippaasti. Natalialta ja Laurilta ei herunut tervehdystä.
- Ana! kiljaisi sen sijaan Venni. Oli täällä sentään joku, jota kiinnosti Anan paluu. Heti Anan perään astui Anita huoneeseen.
- Nathan vois ottaa Colarin, ja Natalialle Nilla.. Mites ootko Lauri mennyt pitkään aikaan Ticolla? Puistin päätäni hämmästyneenä.
- No otapa sinä sitten se. Saana vois mennä Rebelillä ja Analle Mela, Anita jakoi.
- Mä voisin tulla mukaan jollain kopukalla, jos niitä riittää? Antton ehdotti. Anita näytti mietteliäältä.
- Tule vaikka Sorbetilla mukaan. Kaikki ryntäsivät laittamaan ratsujaan.
Vedin viimeiset vedot Ticon karvaa pitkin. Ruunalla näkyi olevan virtaa. Hanna ei ilmeisesti ollut ehtinyt taaskaan tallille. Tico-parka, se ansaitsisi parempaa hoitoa. Käytävällä Ana näkyi satuloivan jo ratsuaan. Vilkaisin säikähtäneenä tallin kelloa. Se oli tosiaan jo viittä vailla. Onneksi Natalia oli hyvissä ajoin.
- Pistä sä ne suitset, niin mä tuon satulan, tyttö huikkasi.
- Ohjat takaisin tuntumalle! Vasen kierros. Avotaivutusta tallin puoleiselle pitkälle sivulle ja sulkutaivutusta toiselle sivulle. Päätyihin laukassa ympyrät. Anita ohjeisti. Antton aloitti heti ja ratsasti Bettyllä lähes täydellisen taivutuksen. Rebel näkyi oikaisevan kulman juuri ennen laukannostoa, mikä ei tuntunut ilahduttavan Saanaa. Ana puolestaan laukkasi juuri Melalla.
- Saana nyt ne kulmat kuntoon! Laukka ei ikinä nouse sujuvasti, jos annat sen oikoa. Ja Lauri, mitä sä oikein nukut? Nyt taivutusta niin kuin olis jo, Anitan ääni herätti minut. Tico vastasi energisenä apuihini. Se puhkui menointoa. Viimein päästiin päätyyn ja sain vähän höllätä. Ruuna singahti innoissaan laukalle.
Tunti oli ollut rankka, mikä olikin Anitan pitämille tunneille tyypillistä. Lysähdin muhkeaan nojatuoliin uupuneena. Olin saanut Ticon viimein hoidetuksi ja sain liittyä muiden seuraan. Siellä olikin jo koko porukka Anaa lukuunottamatta. Tyttö taisi ottaa kaiken ilon irti kuukauden tauon jälkeen. Tunsin pienen pistoksen omatunnossani, Analla oli ollut rankkaa. Eikä takuulla ollut helppoa palata tallille, kun kukaan ei tunnu kiinnostuvan. Samassa ajatukseni katkesivat, ja rupesin taas kuuntelemaan keskustelua.
- Millon mä ja Nathan saadaan hoitsut? Ollaanhan me ratsastettu täällä jo kaks viikkoa, Natalia tiedusteli. Nathan nyökkäsi tukevasti. Nathan oli täysin eri luonteinen kuin Natalia, mikä oli mun mielestä hassua.
- Jaa'a. Olisihan noita vapaita poneja ainakin Colar ja Nilla. Nathan ratsasti Colaria tänään tosi hyvin ja säkin tunnuit tulleen juttuun Nillan kanssa. Olen vähän ajatellut, että jos sä Natalia alkaisit Nillan hoitajaks ja Nathan Colarin? Anita ehdotti.
- Mites Cara tai Sorbett, eihän niilläkään ole hoitajia? Natalia kyseli.
- Caraa hoitaa Ana nykyään ja Bettylle en ota hoitajaa ennen kuin sen sopivaksi nään. Vaihdoin Natalian kanssa merkitsevän silmäyksen. Aavistuksemme oli käynyt toteen: Ana alottaisi Caran hoitajana. Vilkaisin Anttonia ja hämmästyksekseni poika ei näyttänyt mitenkään yllättyneeltä. Kai hänen oli täytynyt tietää ennalta.
- No mut kai mä rupean sen Nillan hoitajaksi, olihan se ihan symppis, Natalia liversi.
- Hyvä juttu. Mites Nathan, kiinnostaisko sua hoitaa Colaria?
- Joo, se oli just mun tyylinen poni, poika sanoi.
- Se on sitten sillä selvä.
Lähdin vasta myöhään illalla kotia kohden. Busseja kulki näin myöhään harvemmin, mutten millään jaksaisi kävellä. Niimpä suuntasin kulkuni pysäkille. Hämmästyksekseni Ana seisoi odottamassa bussia. Olin luullut tytön lähteneen tallilta aikoja sitten. Meinasin kääntyä takaisin, mutta Ana oli jo huomannut mut. Niimpä istuuduin pysäkin penkille.
- Mä luulin, että sä lähdit jo kotiin, sain sanotuksi. Tyttö vilkaisi mua ihmeissään.
- Ihan äsken vasta lähdin. Olin tutustumassa Caraan, Ana selitti. Syntyi vaivautunut hiljaisuus. Mä mietin, miten tyttö oli yhtäkkiä pelmahtanut takaisin tallille. Ana takuulla ihmetteli, kun olin tullut juttelemaan sille. Ei siinä, ihmettelinhän mä sitä itsekin. Samassa bussin valot näkyivät. Ana huiskaisi kättään. Tyttö meni perälle istumaan. Epäröin hetken, mutta päätin lopulta mennä hänen viereensä.
- No, mitä tykkäsit Carasta? Oletko sä jo ridannut sillä? keksin puheenaihetta.
- Se vaikuttaa tosi energiseltä ja pirteältä tapaukselta. Ja meen sillä ekan kerran kunnolla huomenna. Ekan kerran kunnolla? En kehdannut kysyä, mitä hän sillä tarkoitti.
- Onks sillä Natalialla ja Anttonilla muuten jotain juttua? Ana kysyi hymyillen.
- Näkyy olevan, mutten mä usko että mitään isompaa. Natalia taitaa olla vähän lätkäs siihen, mut tiiäthän sä Anttonin. Analle ei tarvinnut selittää sen kummemmin, tyttö tiesi kyllä Anttonin. Poika tuntui iskevän silmänsä yhteen tyttöön vain hetkeksi.
- Miten sä ja Benkku, onko totta et jätit sen? uskallauduin kysymään. Ana näytti tuijottavan kiinteästi ulos. Lopulta hän vastasi:
- Joo, jätin. Ana näytti kaipaavan Benjaminia, entistä poikaystäväänsä. Eikä se ollut mikään ihme - he olivat olleet loistava pari.
- Taidat kaivata sitä? kysyin itsestään selvältä tuntuvan kysymyksen. Ana nyökkäsi tuijottaen edelleen ulos.
- Mä jään tässä. Järjestän muuten torstaina kotibileet. Voit tulla, jos haluat. Luulisin, että Benkkukin on siellä, kutsuin. Ana uskaltautui katsomaan mua.
- Voisin tullakin, kiitti kutsusta! Jäin bussista mietteliäänä. Kiva, että pystyin taas puhumaan Analle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti