Astuin sisään ja viskasin tallikamppeet eteisen nurkkaan. Ryntäsin suihkuun. Mulla olisi vain tunti aikaa valmistautua - tallilla aika venähti turhankin helposti. Mutta en ollut voinut antaa periksi temppuilevalle Caralle. Tamma oli ollut lähipäivinä tavallistakin hankalampi. Olin pudonnut tänäänkin kahdesti. Jartsa oli onneksi luvannut ratsastaa sen läpi huomenna.
Valkkasin kaapista hienot kuteet. Olin suunnitellut tekeväni Benkkuun vaikutuksen näissä pippaloissa. Tiesin bileiden olevan kotibileet, ja mua ihmetytti se, että Lauri ilmeisesti joi nykyään? Pistin sen uuden porukan piikkiin. Lopulta päädyin käyttämättömään, raikkaan vihreään kesämekkoon, joka oli juuri sopiva tuollaisiin bileisiin. Ei mikään liian juhlava, muttei kuitenkaan arkivaatteeksi lueteltava. Kiharsin ruskeat hiukseni kreppiraudalla. En ollut koskenut ikiaikoihin tuohon muinaiskapistukseen, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen.
Viimeistelin meikkiäni, ja vilkaisin hätääntyneenä kelloa. Olisi mentävä. Nappasin laukkuni ja pujoitin sievät piikkikorkoiset kesäkenkäni jalkoihini. Olin valmis, viimeinkin. Laurille oli onneksi vain sadanmetrin matka, joten kävelin sen hetkessä. Tunsin jännityksen kipristävän vatsassani. Ilta oli valoisa ja ihanan viileä. Avasin portin ja astuin kauneimpaan puutarhaan, mitä tiesin. Laurin äiti harrasti kukkien hoitoa. Kukkapenkit kukoistivat ja punaiset ruusunnuput olivat osa jo auenneet. Eniten pidin kuitenkin kirsikkapuun kukista. Puutarha oli täynnä sakkia. En ollut ajatellut bileiden olevan näin laajat. Tunnistin joitain ihmisiä meidän koulusta. Pysähdyin juttelemaan Katarinan, mun luokkakaverin kanssa.
- Mä en tiennyt et säkin tulet tänne, Kata ihmetteli. Vaihdoin tytön kanssa muutaman sanan.
- Et sattuis tietämään, missä Lauri huitelee? kysyin ja tyttö puisti päätään. Menin takaovesta Laurin taloon sisälle. Niillä on tosi hieno ja iso talo - kyllä huomaa, että sen isä on lentäjä. Tunsin talon läpikotaisesti, ja löysin Laurin keittiöstä. Hän oli laittamassa booleja.
- Ana, kiva kun tulit! tyttö huikkasi. Yllätyksekseni näin Laurin vierellä laittautuneen Natalian.
- Onks täällä muutakin porukkaa tallilta? kysyin kiinnostuneena.
- Antton on sen kaveriporukan kanssa, mut en mä muita oo kutsunu ainakaan. Eihän Venni tai Saana hirveemmin kierrä tällasissa, Lauri selitti. Autoin Lauria ja Nataliaa viimeistelemään boolit ja lähdin heidän kanssaan pihalle.
Tunsin alkuun oloni hiukan ulkopuoliseksi, kun Natalia ja Lauri hengas niiden uuden porukan kanssa. Posse otti mut kuitenkin hyvin huomioon ja aloin tuntea oloni rennommaksi. Lauri esitteli mut kaikille, ja suurinosa tiesikin mut jo ennaltaan. Lauri oli kiireinen koko illan, joten asetuin juttelemaan Natalian kanssa. Tyttö osoittautui yllättävän mukavaksi, ja mun täytyy myöntää, että yllätyin todenteolla. Juttelimme ihan kaikesta - tytön elämästä Englannissa, Kaurian tallista ja pojista. Natalia kertoi itsestään ensin todella avoimena. Sitten oli mun vuoro. Kerroin aiemmasta elämästäni tallilla, Hoodyn myynnistä ja lopulta epäröiden myös Benjaminista.
- Se on se tummahiuksinen futari, Natalia keksi hetken mietittyään. Seuraamme liittyi meidän koulun suosituimpia. Ne olivat ilmeisesti Natalian kavereita. Osa heistä oli ihan kännissä, mutta oli niiden kanssa silti ihan mukava jutella. Yhtäkkiä Natalia tönäisi mua ja vinkkasi portin suuntaan. Meidän ikäisiä poikia tuli portista sisään. Niiden joukossa oli Benkku. Tunsin sydämeni pysähtyneen. Pojat oli kaikki Benkun futarikamuja - kai ne oli tulleet tänne kaveriporukassa. Ajattelin odottaa sopivaa hetkeä, kun näyttäisi aika tyhmältä mennä keskelle futaripoikia.
Ilta oli vaihtunut yöksi ja tunnelma Laurilla oli katossa. Stereoista soi musiikkia, ja suurinosa porukasta oli aika päissään. Majoittauduin pikkupöydän ääreen nahkasohvalle. Mun viereen tuli kikattava Natalia ja pari sen kaveripoikaa. Natalia oli koko ajan kiinni toisessa niistä, ilmeisesti Deanissä. Tunnistin pojan Benjaminin kautta - Dean kuului sen kaveriporukkaan. En tiennyt, oliko Natalia oikeasti lätkässä Deaniin vai oliko alkoholi noussut sen päähän. Joka tapauksessa ne häipyivät pian kahdestaan ulos. Mä jäin kahden Natalian kaveripojan kanssa siihen. Juttua tuli onneksi, koska hiljaisuus oli mielestäni ahdistavaa. Pojat esittäytyivät Nikiksi ja Valtsuksi. Erityisesti Niklas osoittautui mukavaksi tapaukseksi. Niklas oli ehdottomasti puheliaampi kahdesta. Pojista hiljaisempi, Valtteri liittyi toiseen pöytäseurueeseen. Annoin katseeni kiertää huoneessa. Pikkupöytiä oli yhteensä viisi: mun ja Nikin pöytä, sitten se ison lössin pöytä, johon Valtsu liittyi, pöytä, jossa oli kikattavia likkoja, joita en tuntenut ja niin edelleen. Viimeisenä katseeni osui nurkassa olevaan pikkusohvaan, jolla istui sylikkäin poika ja tyttö. Tyttö oli platinoblondi, teennäisesti meikattu lissu. Tunnistin lissun meidän luokkalaiseksi Veeraksi. Järkytyksekseni tajusin, että poika oli Benjamin. Ei voinut olla totta! Tunsin kiukun kuristavan kurkkuani. Ja sitten ne rupesivat nuolemaan. Mun mitta oli täynnä. Jätin hölmistyneen Nikin yksin pöytään ja juoksin portaat ylös ja Laurin huoneeseen. Huoneen ovessa luki "pääsy kielletty", mutta arvelin, ettei se koskisi mua.
Tunsin kyyneleiden virtaavan vuolaina. Meikit levisivät nätisti, mutten välittänyt siitä. Istuin yksin Laurin sängyllä. Mun olisi tajuttava, että mun ja Benkun juttu olisi lopullisesti ohi. Pahinta oli, etten voinut syyttää poikaa mistään. Hän ei ollut pettänyt mua - me ei oltu yhdessä enää, tiesinhän mä sen. Koitin tajuta tosiseikkaa pitkän ajan, kunnes hätkähdin ovenavaukseen. Helpottuneena huomasin tulijan olevan Lauri. Se tuli istumaan mun viereen. Lauri laittoi kätensä varovasti mun olan yli.
- Mä arvasin et Veeralla ja Benkulla on jotain. Veera on ollut selvästi lätkässä Benkkuun tosi kauan, kyllä sä muistat, Lauri sanoi varovasti. Ja niin muistin. Me oltiin aina Laurin kanssa naurettu epätoivoiselle tytölle. Se oli sitä aikaa, kun mä olin ollut Benjaminin kanssa. Alkuun Veera ei ollut tiennyt jutusta, ja sen ilme oli näkemisenarvoinen, kun se kuuli. Silloin mä olin ollut vahingoniloinen, mutta nyt mä tajusin, miltä Veerasta oli tuntunut.
Laurilla oli muhun rauhoittava vaikutus. Kun me oltiin juteltu pitkään, tunsin oloni paremmaksi.
- Tuu, Lauri huikkasi ja ohjasi mut sen omaan kylppäriin. Mä pesin mun meikit ja istuin pöntölle uudelleen meikattavaksi. Lauri teki ripeästi siistin perusmeikin, ja se sai kelvata. Huokaisin helpotuksesta, kun mun punaiset silmät oli peittyneet silmänympärysvoiteella. Sitten me mentiin takaisin bileisiin Laurin kanssa. Nyt ne bileet vasta todella alkaisivat! Kello oli neljä yöllä, ja Laurin kaveriporukka oli enää jäljellä. Lauri oli kutsunut mut niille yöksi, joten mulla ei ollut mikään kiire kotiin. Laurenin kaveriporukkaan näytti kuuluvan Natalian lisäksi meidän luokalta Kata ja Nella ja rinnakkaisluokilta Niki, Valtsu, Jilly ja Joel. Porukka oli tosi mukavaa ja me jatkettiin iltaa Party Aliaksen parissa. Kello oli lähemmäs kuusi, ennen kuin koko sakki, mua ja Nataliaa lukuunottamatta, oli poistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti