Olin tullut tallille jo kahdeksan aikaan, mikä oli harvinaista kesälomalla. Anita oli edellisenä päivänä lähettänyt viestiä meille kaikille hoitajille, että tallilla tarvittaisiin tavallista enemmän apua. Oikeastaan oli kivakin tulla ajoissa - Torstin kanssa oli mukava viettää aikaa ja joka päivä oppisi jotain uutta. Antton oli lähtenyt kenttäleirille eilen ja Jartsa oli edelleen sairaalassa. Ainakin Sergey oli poissa tallilta.
Stressaantunut Anita marssi satulahuoneeseen.
- Joka iikka huolehtii hoitoponinsa tunneille ajoissa, vastaa niiden varusteista ja kunnosta. Karsinat pitää olla siivottuina ennen tuntien loppua. Ana liikutat tänään Caran ja liikuttaisiko vaikkapa Lauri Bettyn? Muut menevät tunneilla.
- Juu järjestyy, Ana ja Lauri myöntelivät.
- Voitte käyttää ne vaikka maastossa tai jotain, kun kenttä on käytössä. Hanna tulee tänään liikuttamaan Ticon, joten se ei osallistu tunneille. Anita oli tiukalla tuulella, eikä se ollut mikään ihme.
- Nyt mä lähden käymään pankissa ja kaupassa, ja katsokaakin, että hommat on hoidettu kunnolla, kun palaan. Sen sanottuaan nainen marssi ulos huoneesta.
- Huh huh, olipa se tiukalla tuulella, Natalia ihmetteli.
- Ei mikään ihme, koko talli ja tunnit on sen vastuulla, Saana sanoi.
- Lähetään tarhaamaan ponit, ne on varmasti jo syöny loppuun, Lauri totesi.
- Torsti-rakas. Poni tuli höristen mun luokse. Se tutki kaikki taskut ja puraisi sitten vihaisesti mua kädestä.
- Jumankauta poni! ärjäisin ja läppäisin sitä vihaisesti kaulalle. Torsti mökötti. Ihme herkkuperse.
- Kaikki valmiita? Saana huikkasi. Kaikkialta kuului myöntävää vastausta. Pujoitin ripeästi riimun ruunan päähän ja lähdin perimmäiseksi jonoon. Analla näytti olevan ongelmia: tyttö yritti taluttaa Caraa ja Bettyä samalla. Hän pysyi kuitenkin päättäväisenä. Ana vei Bettyn ja Caran pikkulaitsalle ja kaikki muut menivät isolle. Leksa rynni ihan satasella kaikkien ohi, ja Saanan ei auttanut kuin roikkua ruunan perässä. Ärtyneenä tyttö läppäsi hevosta kylkeen ja komensi sen pois puskilta.
- Sika, hän jupisi mennessään muiden ohi. Karsinoiden siivous sujui kerrankin sutjakasti, kun kaikki osallistuivat tasapuolisesti. Joka karsinasta kerättiin lannat ja kosteat turpeet kärryihin, juoma- ja ruokakupit pestiin ja pilttuisiin lisättiin turvetta tarpeen mukaan. Laitoimme myös päiväheinät karsionoihin valmiiksi. Sitten tarvitsisi enää hakea hevoset sisään ajallaan.
Porukka majoittautui uupuneena satulahuoneeseen. Natalia pisti kahvipannun porisemaan ja nappasi kassistaan pullapitkon. Meillä oli aina sovittu järjestys, kuka toi milloinkin kahvileivät. Pulla oli ihanan tuoretta.
- Omnom, antakaa sitä pullaa lisää! huudahdin. Natalia törkkäsi pitkon nauraen kiertämään.
- Äiti leipoi tänään aamulla. Mulla on helppoa, kun ei tartte ite tehä mitään tän eteen, tyttö nauroi. Kun kahvit oli juotu rupesimme kiillottamaan varusteita.
- Kattokaa Torstin suitsia, nää on ihan paskassa! Tosi kiva, huudahdin ärtyneenä.
- Se on niin kiva, kun tuntilaiset ei vaivaudu edes kuolaimia pesemään, Lauri jatkoi.
- Mulla on helppoa, kun Cara ei mee tunneilla, Ana virnisti. Kaikki tuijottivat Caran upouusia, kiiltäviä varusteita katkerina. Sovittiin, että Ana hoitaisi Bettynkin varusteet ja toisiksi nopein Melan.
Ensimmäisen tunnin alkuun oli enää puolisen tuntia. Anitaa ei näkynyt. Saana otti homman hoitoonsa, ja jakoi hevoset. Alkeistunnille osallistuivat Colar, Torsti, Nilla ja Leksa. Sovittiin, että ponien hoitajat auttaisivat tuntilaisia, ja hoitaisivat talutuksen. Talutus oli masentavaa hommaa, eikä sen puolin Saanaa, Nataliaa, Nathania tai mua innostanut. Tiesin kuitenkin, että aloittelijoita oli neuvottava kunnolla. Eihän ne muuten voineet oppia. Ana ja Lauri karkasivat maastoon, mutta lupasivat palata ajoissa.
- Kyllä me autetaan sit Melan ja muitten laitossa, Ana huikkasi. Kello oli viittä vaille viis, eikä Anitaa näkynyt vieläkään.
- Mennään kentälle valmiiks, järjestyksessä! Saana huikkasi. Torsti oli ärsyttävällä päällä. Niimpä mä annoin pikkuisen naperon taluttaa toiselta puolelta ja nappasin itse ponin oikean puolen poskihihnasta kiinni. Torsti huokaisi, ja alistui kohtaloonsa. Kentällä asetimme ponit kaartoon ja autoimme ratsastajat selkään. Mun piti puntata innokas pikkulikka, jotta se pääs kyytiin. Lähdimme kävelemään uralle. Vasta kun oltiin kävelty viis minuuttia, kiireinen Anita saapui paikalle. Tunti sai alkaa. Edessä oli nelkytviisminuuttia täyttä raatoa.
Torstin oli määrä jatkaa tunneilla, joten autoin seuraavan ratsastajan kyytiin ja irroitin riimunnarun sen kuolainrenkaasta. Colar pääsi hetkeksi talliin, mutta muuten kaikki jatkoivat. Tallista tuli lisävahvistuksena Mela ja Rebel. Jäimme seuraamaan tuntia koko porukalla. Istuin Anan ja Saanan väliin.
- Kiva välillä levätä. Torsti sentään onneks käyttäyty, kun ei se taluttajan kanssa kehtaa riepotella.
- Vitsit mä oon onnekas, kun Cara ei kulje tunneilla, Ana hymyili.
- Oliks teillä hyvä maasto?
- Joo, oli. Cara oli innoissaan tapansa mukasesti, mut pysy kuitenkin hanskassa. Jaren läpiratsastus tais tehä sille hyvää. Betty oli vähän veikeä.
- Joo niin oli, se on ihan hullu maastossa, Lauri jatkoi.
- Mitä se nyt teki?
- Säpsy koko ajan kaikkea. Pahin oli, kun se säikähti jotain lintua ja hyppäs poikittain ojaan. Sit kun mä yritin saada sen pois sieltä, se rupes hyppiin pystyyn, Lauri kikatti.
- Ei voi olla totta. Mut sä oot hengissä?
- Joo, ei se ees pudonnu kertaakaan, Ana lisäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti