8. Uutisia

Kello näytti puolta kymmentä. Kiedoin yökkärini päälle kylpytakin ja tökkäsin aamutossut jalkoihin. Ana, Lauri ja Venni nukkuivat vielä sikeästi. Hipsin keittiöön. Iskä oli näköjään tullut työreissulta. Istuin hänen viereensä sohvalle ja vaihdoimme kuulumisia englanniksi. Faija yritti kyllä kovasti opetella suomea, mutta mun oli huomattavasti helpompi kommunikoida sen kanssa enkuks.

- Onks Nathan jo noussut? kysyin. 

- Joo, mut se on huoneessaan lukemassa jotain kirjaa. Voisitkin huikata sen tänne, niin jaan tuliaiset, iskä vinkkas. Nousin salamana ylös ja kiskoin uneliaan Nathanin sängystä. Se oli kaiketi nukahtanut uudestaan.

- Iskällä on tuliaisia, ala tulla! Meiän iskä on vieläkin osittain työssään kiinni Englannissa niin että sen pitää käydä välillä pidempiäkin visiittejä siellä. Nytkään me ei oltu nähty kahteen viikkoon. 

- Mulla on teille ensin uutisia. Me ollaan päätetty vihdoin Sannan kanssa, että jäädään Suomeen asumaan. Se vaatii multa tulevan vuoden aikana paljon matkustelua, mutta te saatte kuitenkin pysyä samassa paikkaa, isä ilmoitti. Uutiset olivat varsin positiivisia mun ja Nathanin kannalta - oltiinhan me jouduttu muuttamaan useaan kertaan. Jopa aina rauhallinen Nathankin oli innoissaan. 

- Saanko mä sit oman ponin taas? tiedustelin. Iskä nauroi mun innokkuudelle.

- Eiköhän me teille ponit järkätä, jos se on niin tärkeää. Mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, että hankitaan kerralla kunnon otukset, eikä pidetä kiirettä niiden löytämisessä. 

Me istuttiin tallikavereitten kanssa aamiaisella. Musta oli ihanaa, kun tytöt otti Nathaninkin niin hyvin mukaan. Englannissa sitä oli kiusattu, kun se oli rakenteeltaan vähän hintelä ja alistui aina toisten tahtoon. Tytötkin tuntuivat huomaavan mun ja Nathanin innon. 

- Me saadaan Nathanin kanssa omat ponit, kun sopivat löytyy, kerroin innoissani. 

- Vähän cool! Ois ihanaa, jos omistais ponin. Mä tosin haluaisin vain Torstin, mikään muu ei kelpaa. Kai mä saan sit kokeilla teidän poneja? Venni kysyi.

- Totta kai. Saat ainakin  ratsastaa mun ponilla niin paljon kuin haluat, Nathan hymyili. Tuijotin veljeäni hetken. Sitten vaihdoin Anan kanssa virnuilevan katseen - tyttö oli huomannut saman kuin minäkin. 

Iskä heitti meidät tallille puolilta päivin. Siinä vaiheessa Anita oli saanut jo puolet karsinoista siivottua. 

- Hienoa, kun tulitte! Saattekin hoitaa karsinat loppuun, Anita iloitsi. Vilkaisimme toisiamme näreissään. 

- Mutta sitä ennen, tulkaa kaikki satulahuoneeseen. Mulla ois asiaa. Mielenkiinto kohosi. Mitähän Anitalla mahtoi olla mielessään? Majoituin vanhalle sohvalle Anan ja Laurin kanssa. Vennille ja Nathanille jäi nojatuolit. Nathanilla ja Vennillä lähti juttu kulkemaan ja pian he nauroivat yhdessä joillekkin jutuilleen. Laurikin huomasi nyt saman, mille mä ja Ana oltiin jo aamulle virnuiltu. 

- Ettei vaan noilla ois jotain? tyttö supisi.

Jo Anitan ilmeestä näki, että uutiset olisivat positiivisia. 

- Mä olen päättänyt, että talllin ollessa kaks viikkoa perinteisesti kesälomalla, raivataan ne viis varastokarsinaa kunnon karsinoiks. Eiks oliskin hienoa? Voitais hankkia yks tai kaks kopukkaa lisää tunneille, nyt kun Ticostakin tulee yksäri. Ja sitten voitais vuokrata loput neljä tai kolme karsinaa, Anita selitti. Ehdotus sai heti kannatusta. 

- Vähän hienoa! Millanen siitä uudesta tuntsarista sit tulis? Lauri intoili. 

- Vähän ihanaa, joku pikkuponi Torstin rinnalle ois kiva, Venni ehdotti. 

- Mä olen itse asiassa ajatellut hankkia jonkun hevosen ja mahdollisesti toiseks tuntsariks jonkun muun. Kylmäverinen olis kiva lisä tähän laumaan, Anita kertoi.

- Mutta tuleeks Ticosta yksäri, miten Hanna sit ehtii liikuttamaan sitä? Ana ihmetteli. 

- Niin, mitä Ticolle käy? vahvistin. 

- Mä oon miettinyt jo pitkään, et Tico on vähän liian osaava ja hyvä hevonen tunneille. Niimpä mä ostin sen Hannalta. Se on nykyään mun yksityishevonen, jota Hanna vuokraa. Me huomioitiin se hinnassa, että Hanna ratsastaa sitä edelleen pari kertaa viikossa. 

Tytöt olivat innoissaan. Eikä ihme: ens viikolla alkavasta heinäkuusta tulis huikee. Vaikka me jouduttaiskin raatamaan kuin heikkopäiset saadaksemme ajoissa laajennuksen valmiiksi, olis siitä plussaakin. Anita oli luvannut meidän hoitsut kokonaan meiän liikutettaviks loma-ajaks. Väkisinkin nousi hymy huulille, kun ajatteli ihanan pirteää Nillaa, jota saisin liikuttaa lähes päivittäin. Se vasta olisikin elämää, ihan kuin Englannissa! Siellä mä olin saanut ridata mun omalla nyffillä, Negrolla, ihan milloin huvitti. 

Tänään oli lauantai, jolloin tunteja ei ollut meidän hoitajien valmennusta lukuunottamatta. Karsinat oli saatu puunattua ja ratsut oli haettu laitsoilta sisälle. Kaikki olivat kokoontuneet satulahuoneeseen kuuntelemaan.

- Oon aatellu pitää teille tänään hyppytunnin palkaks vaivannäöstänne. Teistä on oikeesti tosi iso apu, kiitos siitä! Anita kiitteli alkuun.

- Älä nyt herkistelemään rupee, vaan jaa ne hevoset! nauroin. 

- Okei, jos te niin tahdotte. Lauri voit mennä Rebelillä, Natalia Nillalla, Nathan Colarilla ja Ana Caralla. 

- Mites Saana, haluatko mennä mielummin Melalla vai Leksalla, kun Leksa tuppaa olemaan niin järjetön jyrä esteillä? Tyttö oli juuri saapunut tallille. 

- Mä voisin mennä ihan suosiolla Melalla, Saana hymyili. 

- Saanhan mä mennä Torstilla? Venni vinkui. Anita huokaisi.

- No mene sitten, mutta katsokin, ettei se räjäytä mun päätä. 

Joka puolella oli vilskettä. Laitsalta tulleita hevosia harjattiin rivakkaan tahtiin, kaviot putsattiin, jouhet siistittiin ja hevoset varustettiin. Nilla oli tapansa mukaisesti viettänyt laatuaikaa tarhassa piehtaroimalla oikein näyttävän mutakerroksen. Olin muista jäljessä sen takia. Jynssäsin rivakkaan tahtiin, eikä muiden iva ja nauru helpottanut lainkaan. Kun viimein sain vuonikselle varusteet päälle, muut olivat kävelemässä jo kentän suuntaan. 

- Ohjat käsiin ja verryttelyä tästä sekunnista alkaen. Työstäkää niitä ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Paljon reittejä, tempon vaihteluita ja siirtymisiä. Varmistakaa, että ne tottelevat teitä kunnolla. Työskentely alkoi siinä samassa. Olin onnellinen, että mun alla oli Nilla, joka totteli pääosin todella hyvin. Samaa ei voinut sanoa Anan Carasta tai Vennin Torstista. 

- Ana, jatka Caran työstämistä päädyssä raviympyrällä. Pysy itse rauhallisena! Se poni haluais jo hypätä ja laukata, mutta kerro sille, ettei vielä ole sen aika. Venni anna Torstille raippaa ja kunnolla. Mä en aio kattella tollasta vänkyröintiä. Hop hop, ravia niin kuin olis jo. Saana patista Melaa reippaammaks. Se on iso hevonen ja sen kuuluu mennä reippaammin. Kaikki jatkoivat ongelmakohtiensa työstämistä. Porukasta ainakin näki, että kaikki yrittivät parastaan.

- Nilla rauhassa, älä anna sen höntyillä noin Natalia. Nathan oikein hyvä ja reipas laukannosto siinä! Lauri, koita saada se Rebel jo keskittymään suhun! Se keskittyy nyt koko ajan kaikkeen epäolennaiseen ja tekee hommat huolimattomasti. Ratsastin Nillalla paljon taivutuksia ja väistöjä, ja tamma alkoikin pikku hiljaa rauhoittumaan. 

Huokaisin onnesta. Pikkutammani oli niin ihanan yritteliäs. Se oli heittänyt hienot pukit ennen esteitä, mutta hypyt olivat olleet täydellisiä.

- Hyvä sarja kaiken kaikkiaan Natalia! Ens kerralla patista se reippaammin laukalle, ettei se heitä noita pellepukkejaan. Seuraava! Ana oli työstänyt laukkaa pitkään Caran kanssa ja uskaltautui lopulta esteelle. Cara laukkasi reippaalla askelluksella kohti estettä ja hyppäsi täydelliset hypyt. Esteiden välille tuli tosin neljän laukka-askeleen sijasta kaksi ja puoli, kun tamma oli vähän energisellä tuulella. 

- Ana ensi kerralla reippaammin hidastusta, älä anna sen kruisailla tässä välissä. Tasapainoiset hypyt kuitenkin. Colar, Mela ja Rebel hoitivat oman osuutensa mallikkaasti. Sitten oli Torstin ja Vennin vuoro. Tyttö suorastaan puhkui tahtoa. Yllätyksekseni Venni ratsasti päättäväisesti Torstin yli kummastakin esteistä, eikä ponille jäänyt varaa pelleillä.

- Super Venni! Anita kehui. 

Loppuun saatiin hypätä vielä rataa. Siihen kuului seitsemän estettä, joita korotettiin kunkin hevosen mukaan. Ana ja Cara saivat aloittaa, kun Caran hermot eivät olisi oikein kestäneet odottelua. Ratsukon yhteistyö näytti pelittävän yllättävän hyvin. Rata sujuikin muutamia kiihdytyksiä lukuunottamatta varsin mallikkaasti. Kiitos siitä kuului sitkeälle ja maltilliselle Analle, joka oli ratsastanut loppuun asti. Sitten oli mun ja Nillan vuoro. Tamma singahti laukalle kuin tykin kuula, ja sai koko porukan ulvomaan naurusta hienoilla pukkiesityksillään. Kun lopulta Nilla oli jonkin moisessa ruodussa ohjasin sen kohti ensimmäistä estettä. Meille tuli kaks pudotusta Nillan huolimattomien hyppyjen takia. Lisäksi ylimääräiset pukit ja muut lisäykset hidastivat aikaa. Mutta vuonis oli silti ollut innokas ja yritteliäs, joten ei sitä voinut moittia. Ainakin koko porukka sai kunnon naurut. Lauri ja Rebel suoriutuivat radasta mallikkaasti yhtä kieltoa lukuunottamatta. Sekin kielto johtui täysin Laurin liian luottavaisesta ratsastuksesta. Mun täytyi myöntää, että olin hiukan kateellinen Nathanille, jonka yhteispeli oli jo nyt lähes saumatonta Colarin kanssa. Ratsukko saikin puhtaan radan lisäksi parhaan ajan, ja paljon ylistystä Anitalta. Venni ja Torsti saapuivat maaliin hengissä, mikä oli heiltä kova suoritus. Veikeä poniruuna otti radalla vain kolme kieltoa, kaksi esteen ohitusta ja liudan kolisevia puomeja. Mela sen sijaan suoritti radan huonolla tempolla ja isoilla hypyillä. Siinä olikin Saanalla tekemistä. 

Vaativan estetunnin päätteeksi lähdimme koko porukalla maastoon loppuverkoille. Otimme perinteisten loppuravejen ja -käyntejen lisäksi pari rentoa laukkapätkää. Ana sai mennä kärjessä. Nilla sai päästellä menemään viimeisetkin energiansa. Täytyi myöntää, että elämä hymyili tällä hetkellä. Enää puuttuisi oma poni, joka sekin olisi tulossa.